Samanlainen kuva piirtyy tarkasteltaessa lähiajattelun asemaa liikuntapolitiikan ja ylipäätään liikuntakulttuurin alueella. Lähiliikunnan asianajajat ovat hajallaan ja altavastaajia liikuntaorganisaatioiden harjoittamassa edunvalvonnassa. Sen sijaan kilpailu-urheilun edunvalvojien eli kilpailujärjestelmien standardit täyttävien suorituspaikkojen perustamista ja ylläpitämistä puolustavien vaikutusvalta on syvälle juurtunut liikuntaorganisaatioiden ja liikuntapoliittisen vallan verkostoihin. Heidän ensisijaisena missiona on turvata kilpaurheilun edellyttämät olosuhteet ja he myös saavat äänensä hyvin kuuluviin julkisten liikuntamäärärahojen käytöstä päätettäessä. Tässähän ei tietenkään ole mitään väärää. Liikuntajärjestöt toteuttavat sitä tehtävää, joka on niiden toiminnan ytimessä.
Lähiliikunnan edistäjä minussa jää miettimään vaikuttamisen keinoja. Tässä yhteydessä tiivistän nämä mietinnät teemoihin, joita olisi mielestäni tärkeä pohtia laajemminkin. Ensinnäkin haluaisin herättää keskustelua lähiliikunnan edistämisen avaintoimijoista ja niistä toimenpiteistä, joiden avulla nämä toimijat voisivat muodostaa vaikutusvaltaisia lähiliikunnan hallintaverkostoja. Miten hajallaan olevien lähiliikunnan edistäjien tulisi liittoutua, jotta he saisivat jalansijaa maankäyttöä ja julkista liikuntapalvelutuotantoa koskevassa päätöksenteossa sekä liikuntaorganisaatioiden olosuhdetyössä?
Toiseksi haluan haastaa pohtimaan vastuun jakamista lähiliikunnan resursoinnissa. Liikuntapoliittisessa päätöksenteossa on käytävä arvokeskustelua julkisten liikuntapaikkapalveluiden painotuksista ja rahoittamisesta. Mutta yhtä lailla on tärkeää, että muilla politiikkalohkoilla ryhdytään määrittämään suhdetta asuinalueiden kehittämiseen ja siihen liittyen muun muassa lähiliikuntapaikkapalveluiden tuottamiseen. Liikuntapäättäjien ja -viranhaltioiden käytössä olevat resurssit eivät riitä monipuolisia virikkeitä eri väestöryhmille tarjoavien lähielinpiirien tuottamiseen.
Kolmanneksi pitäisin tärkeänä pohtia sitä, miten lähiliikuntapaikoille saataisiin säpinää – siis, miten ihmiset saataisiin käyttämään lähiliikuntapaikkoja ja innostumaan reippailusta asuinympäristössä. En ole lainkaan vakuuttunut edellä mainitun monenlaisia liikunnallisia virikkeitä tarjoavan elinympäristön sekä fyysisesti aktiivisen ja terveellisen elämäntavan välisen kausaalisuhteen olemassaolosta. Kansalaisten laajamittainen aktivointi edellyttää muutakin kuin vain panostuksia olosuhteisiin. Avaintoimijoiden on aktivoiduttava paitsi toiminnan organisoinnissa myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, jotta lähiliikunnan edistäminen nousisi korkealle poliittisten päätöksentekijöiden ja muiden liikuntakulttuurin keskeisten organisaatioiden asialistoilla.
Lue muita aiheeseen liittyviä blogeja:
Asuinalueet-ja liikuntalajit
Tulevaisuuden leikki ja liikunta
Lappset Fitness Park