Arki rakentuu paloista

ARKI RAKENTUU PALOISTA, joista vain tietty osa on päivittäin valittavissa. Nuori voi tehdä omaehtoiseen liikkumiseen liittyviä valintoja, mutta ympäristö rajaa valintojen mahdollisuuksia. Liikkumisen tulee tarjota jotakin nuorelle tärkeää, mutta sen tulee myös olla riittävän helppo valinta. Mitä löytyy ympäriltä, kun nuori miettii: ”mitäs sitten tekisin”?

Osana muuta arkea omaehtoinen liikkuminen voi parhaimmillaan tarjota jotakin itse valittua ja arvokasta. On tärkeää huomata, että omaehtoisen liikkumisen tarjoamat arvokkaat asiat eivät välttämättä ole lainkaan ennalta-arvattavia. Osalle nuorista osa omaehtoisen liikkumisen muodoista voi tarjota tuttuja liikunnan merkityksiä. Kuitenkin taidot ja menestys, kunto ja terveys ja muut liikunnan tutut tulokset jäävät usein pelkiksi sivuseikoiksi. Sen sijaan omaehtoisella vapaa-ajalla valitaan usein sellaisia toiminnan muotoja, joissa päästään olemaan leikkisiä, hulluttelemaan ja huvittelemaan, tekemään irtiottoja toisten sanelemista tavoitteista.

Liikkuminen on oma valinta

MONEN ASIAN TULEE OLLA KOHDALLAAN, jotta nuori voi liikkua juuri niillä tavoilla, jotka hänelle kulloinkin ovat merkityksellisiä ja tuottavat iloa. On löydyttävä paikka, johon pääsee ja jossa liikkuminen tuntuu omalta valinnalta. On löydyttävä aika, jolloin paikassa on tilaa juuri nuoren omalle liikkumiselle. Lisäksi tähän aikaan ja paikkaan tulee syntyä oikeanlaisia kohtaamisia. Oikeanlaiset kohtaamiset luovat tunnetta paikkaan ja joukkoon kuulumisesta; vääränlaiset taas johtavat siihen, että nuori tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja väistää etuoikeutetumpien tieltä.

Fyysinen ympäristö voi olla esimerkiksi ahdas tai avara, rakennettu tai luonnontilainen, aidoin rajattu tai avoin. Näillä asioilla on merkitystä. Mutta fyysisten ominaisuuksien lisäksi ympäristöillä on muitakin puolia: ne ovat aina myös sosiaalisia ja kulttuurisia kohtaamispaikkoja. Raameja liikkumiselle asettavat muutkin kuin konkreettisina näkyvät asiat. Raameja muotoilevat vahvasti etenkin paikkojen käyttötapoja koskevat normit, nuorten omat arvostukset sekä suhteet niiden ihmisten välillä, jotka liikkuvat paikassa samanaikaisesti.

Paikkojen käyttötapoja koskevat normit voivat esimerkiksi rajoittaa nuorten toimintaa leikkipuistossa, missä etuoikeutettua on lasten leikki. Nuorten omat kulttuuriset arvostukset voivat suunnata valintoja vaikkapa liikkumismuotojen välillä. Suhteet paikassa läsnä olevien ihmisten välillä ovat erityisen tärkeitä; esimerkiksi pulkkamäestä voi tulla nuorten oman leikkisän kisailun paikka silloin, kun aikuisia ja lapsia ei ole läsnä. Tai nuorempi tyttö voi joutua väistämään koripallokentältä isompien poikien saapuessa.

Tarve yhdessäoloon ja omaan rauhaan

LIIKKUMISEN PAIKKOJEN SOSIAALISTA PUOLTA ei voi liikaa korostaa, kun on kyse nuorista. Nuorten vapaa-ajan valintoja ohjaavat vahvasti ensinnäkin tarve yhdessäoloon tiettyjen tai tietynlaisten ihmisten kanssa sekä toiseksi vastakohtana tarve vetäytyä omaan rauhaan. Omaehtoiselle liikkumiselle nämä pyrkimykset ovat usein vahvempia vaikuttimia kuin varsinaiseen liikuntaan liittyvät asiat. Liikkumismuoto on silloin vain oheistoimintaa jollekin tärkeämmälle, ja nuori liikkuu, jos se sopii osaksi yhdessäoloa tai vastaavasti tekee vetäytymisen mahdolliseksi.

15-vuotias tyttö voi vaikkapa hakeutua asuinalueensa kentän laidalle ja uskaltautua peliinkin mukaan, kun toiminnassa on pääasiana rento yhdessäolo ja toisiin tutustuminen. Toinen nuori lähtee kaverin kanssa lähiluontoon kävelylle siksi, että silloin voi vetäytyä juttelemaan omassa rauhassa. Kolmas pelailee ja kisailee toimintapuistossa viettääkseen iloista aikaa pikkuveljensä kanssa. Yksi käy kuntosalilla ollakseen yhdessä saliharjoittelua harrastavan ystävänsä kanssa ja viettää seuraavan illan keskustassa istuskellen, jotta pääsisi nauttimaan toisten ystäviensä seurasta. Nuoria ja arjen sosiaalisia tarpeita on todella moneksi – ja niin on myös yllykkeitä liikkua tai olla liikkumatta.

Liikuntaa silloin, kun aikaa on

RATKAISEVAA ON, millaiset asiat ja ihmiset nuorta ympäröivät silloin, kun hän miettii, miten aikansa käyttäisi ja mihin toimintansa suuntaisi. Liikkumisen tulee olla nuoren valittavissa niinä hetkinä, kun aikaa on. Liikkumisen mahdollisuuksien tulee löytyä sieltä, missä nuoret ovat: missä he asuvat, missä he hengaavat kavereiden kanssa, mistä heidän kulkureittinsä vievät, missä he odottavat kyytejä, missä he haluavat olla läsnä. Läheltä löytyvään voi tarttua helpostikin.

Mitä jos esimerkiksi suosittuihin hengaamispaikkoihin tuotaisiin tavanomaisten penkkien sijasta rakenteita, jotka olisivat monimuotoisen temppuilun kestäviä ja jopa siihen innostavia? Mitä jos julkisten paikkojen ja asuinalueiden suunnitteluun kuuluisi ajatus kaiken ikäisiä liikuttavista elementeistä? Voisiko ehkä samalla aikuisiakin houkutella ottamaan sivuaskeleen suoraviivaisesta arjesta?

Liikkumalla voi tehdä omaa arkiympäristöään omakseen, tutummaksi ja turvallisemmaksi sekä kiinnittyä siihen. Nämä eivät ole mitättömiä asioita nykypäivänä, eivät nuorten tämän päivän hyvinvoinnille eivätkä heidän kasvamiselleen yhteisöiden ja yhteiskunnan jäseniksi. Omaehtoinen liikkuminen ei aina asetu aikuisten muotoilemiin liikunnan muotteihin, mutta se on arvokasta myös siksi. Ja se ansaitsee olla myös ihan vain vapaata huvia.

Kirjoitus pohjautuu pääosin kirjoittajan väitöskirjaan

””Me ollaan koko ajan liikkeessä” – Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä”, joka on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7204-2

Muita lähteitä: 

• Hasanen, E. 2017. Nuorten omaehtoinen liikkuminen – Arkeen sopivia, merkityksellisiä palasia.
• Liikunta & Tiede 54 (6), 9–12.
• Kivijärvi, A. 2014. Piilossa kasvattajilta: nuoret ja hengailutilojen viehätys. Teoksessa Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys? Joensuu: University Press of Eastern Finland, 120–136. Massey, D. 2005. For Space. Lontoo: Sage.

Lue lisää Lappsetin blogista: 

- Hyvinvointia luonnosta

- Miltä tulevaisuuden leikkipaikat näyttävät?

- Ikäystävälliset kaupungit ja paikallisyhteisöt