.Elina Hasanen kirjoittaa nuorten omaehtoisesta liikunnasta ja arjen ympäristöistä, läheltä löytyvien paikkojen tärkeydestä. Liikkumisen mahdollisuuksia ja yllykkeitä tulee viedä sinne, missä nuoret miettivät, ”mitä sitten tehtäisi".
Nuorten vapaa-ajan liikunnasta iso osa on omaehtoista aktiivisuutta. Se on höntsäilyä, kuljeskelua, lihaskuntotreeniä, virtuaalista metsästystä, mitä ikinä – monenkirjavaa ja nopeasti muuttuvaa. Sen edistäminen esimerkiksi paikkoja rakentamalla on sikäli hankalampaa kuin harrastustoiminnan, että sen tavat ja tavoitteet eivät ole aikuisten käsissä. Nuoret lähtevät liikkeelle siten ja silloin kun heitä huvittaa. Ja huomenna huvit voivat jo olla uudet.
Omaehtoisen liikkumisen mahdollisuuksia on kuitenkin tärkeää pyrkiä lisäämään. Fyysisellä aktiivisuudella on tuttuja hyviä vaikutuksia hyvinvointiin. Nuorille liikunta fyysisine vaikutuksineen ei kuitenkaan ole kaiken A ja O, vaan liikkeelle lähdöt saavat kimmokkeensa usein aivan muista asioista. Samoin seurauksia hyvinvoinnille voi löytää hyvinkin laajalta: omaehtoisen liikkumisen tukeminen on hatunnosto nuorten itsenäiselle ja uutta luovalle toiminnalle ja samalla tukea nuorten kasvamiselle yhteisöllisyyteen ja yhteiskuntaan osallistumiseen.
Kun lähdetään miettimään, mikä nuoria liikuttaa ja mitä olisi tehtävissä, on ensin yritettävä päästä lähemmäs nuorten tapoja nähdä maailma.
Viritetään siis ajatukset yläasteikäisen nuoren arkeen. Kun koulupäivä päättyy, kun on viikonloppu tai loma, millaiset asiat nuorta ympäröivät? Millaisissa paikoissa nuori viettää vapaa-aikaansa, ja keiden kanssa hän jakaa arjen paikkoja ja tapahtumia? Mitä nuori haluaa omaehtoiselta vapaa-ajaltaan, ja mitä hän voi valita?